Voila plusieurs textes
sur le tatouage trouvés sur wikipédia
dans differentes langues pour les étrangés
qui viendront ici ;-)
Nederlands
Een tatoeage (ook: tatoeëring) is een
versiering van het lichaam met onder de opperhuid
aangebrachte inkt. De term tatoeage komt waarschijnlijk
van het Tahitiaanse woord tatu wat streep of
vlek betekent. Een andere vorm van tatoeëren
is permanente make-up. Dit wordt meestal in
het gezicht gebruikt om wenkbrauwen, eyeliners
en lipliners definitief te pigmenteren.
Aanbrengen van tatoeages
Tatoeages worden aangebracht door van inkt
voorziene naalden door de opperhuid te prikken.
Bij het aanbrengen van een tatoeage moeten
voldoende hygiënische maatregelen genomen
worden, zoals:
enkel en alleen steriele materialen gebruiken. Er
zijn tatoeages op Egyptische mummies gevonden,
die van 2000 voor Christus dateren. Ook in
de klassieken wordt er gerefereerd aan tatoeages
bij de oude Grieken, de Germanen en nog meer
volkeren. De huidige Europeanen ontdekten de
techniek van de tatoeage bij de Polynesiërs
en Amerikaanse Indianen. In het Tahitaans betekent
het woord tattau markeren.
Polski
Tatuaz - dowolny znak
graficzny na skórze
powstaly w wyniku trwalego wszczepienia za
pomoca specjalnej igly barwnika pod skóre.
W Polsce, na tatuaz moga sobie pozwolic osoby
po ukonczeniu 18 roku zycia, chyba ze posiadaja
wyrazna zgode rodziców.
Pierwotnym znaczneniem
tatuazu byly obrzedy rytualne. W wielu kulturach
mogli sobie pozwolic
nan jedynie nieliczni - najczesciej pemienni
wojowie. Przez kolejne wieki w Europie i Ameryce
tatuaz uwazany byl za tabu dozwolone jedynie
w subkulturze wieziennej oraz swiadku przestepczym.
Zwyczaje te znalazly poparcie w odniesieniu
do wschodnich tradycji, w której tatuaz
swiadczyl o klasyfikacji w hierarchii mafi
(zobacz Yakuza, Tirada).
Obecnie tatuaz coraz
zadziej postrzegany jest jako tabu czy oznaka
powiazan gangsterskich,
choc wiele mlodziezowych gangów nadal
stosuje te forme potwierdzenia lojalnosci.
Tatuaz powinna wykonywac
tylko osoba wykwalfikowana w tej dziedzinie.
Wiaze sie to z tym izzasami
zabiegowi moga towarzyszyc problemy i powiklania
skórne. Przy wyborze studia tatuazu
nalezy byc bardzo ostroznym i wybieracsprawdzone
juz miejsca, gdyz spotyka sie osoby uzywajace
lakieru samochodowego zamiast specjalnego barwnika.
Istnieje równiez duze ryzyko zakazen
groznymi chorobami - takimi jak AIDS, w wyniku
nie przestrzegania higieny pracy przez nieuczciwych
specjalistów.
Studia tatuazu oferuja
wiele wzorów,
zarówno jedno - jak i wielokolorowych.
Nalezy miec na wzgledzie, ze zaden tatuaz nawet
najbardziej permanentny nie trwa wiecznie,
zwiazane jest to z wchlanianiem barwnika przez
skóre, procesami wymiany komórek
jak równiez zmianami w rozciaglosci
skóry powodujacymi nieznaczne znieksztalcenia.
Dlatego przed zabiegiem warto sie poradzic
specjalisty w których miejscach najlepiej
wykonac "ozdobe".
Istnieje równiez mozliwosc wykonania
tzw. tatuazu "czasowego", lub "tymczasowego" np.
utrzymujacego sie ok. miesiaca, roku czy trzech
lat. Wykonywane sa one jak zwykle tatuaze igla,
jednak barwniki po czasie wchlaniaja sie lub
zchodza. Jednakze gdy barwa tatuazu schodzi
tudziez byla czarna istnieje prawdopodobienstwo
utworzenia sie widocznych blizn.
Alternatywa dla tatuazu
tradycyjnego jest tatuaz wykonany z henny.
Utrzymuje sie on na
ciele od 1 do 3 tygodni. Sa one wygodne dlatego
coraz bardziej modne - szczególnie wsród
kobiet, jednakze przed ich wykonaniem nalezaloby
sprawdzicczy nie wystepuje reakcja alergiczna
na zawarte w roztworze chemiczne utrwalacze,
które w nadmiernych reakcjach skórnych
równiez moga prowadzicdo bliznowacenia.
Português
A Tatuagem ou Tattoo é uma das formas
de modificação do corpo mais
conhecidas e cultuadas do Mundo por ser um
desenho permanente feito na pele humana,é tecnicamente
uma aplicação subcutânea
obtida atravéz de introdução
de pigmentos por agulhas,um procedimento que
durante muitos séculos foi irreversivel.
A motivação para os colecinadores
dessa arte é ser uma obra de valor eterno.
Você sabe onde surgiu a tatuagem ? Existem
muitas controvérsias e curiosidades.
Relatarei aqui alguns dados que considero importantes
de serem lembrados. O fato é que tatuagem
atrai jovens e adultos de grandes metrópoles
do mundo todo atualmente,assim como tatuagem
não definitiva (henna),as Tatuagens
manuais tribais e as pinturas corporais faziam
parte da cultura Brasileira desde antes de
Cabral...
Existem muitos historiadores
que acreditam que a Tattoo surgiu em algum
ponto do mundo
e se espalhou,enquanto muitos outros acreditam
que ela surgiu em vários lugares ao
mesmo tempo. O engraçado é que
todos têm a mesma impressão de
que a história da tattoo esteve sempre
ligada a história da evolução
do homem.Um fato muito cogitado é que
os homens da pré-história se
orgulhavam das cicatrizes propositais, pois
elas eram sinônimo de coragem.
As Tatuagens também foram usadas para
marcar os momentos da vida biológica
(nascimento, maturidade sexual),registrar os
fatos da vida social (tornar-se guerreiro,
sacerdote, casar-se,etc) para pedir proteção
ao sobrenatural e curiosamente também
foi usada como tratamento medicinal por curandeiros.
Existem muitas provas
arqueológicas
que afirmam que tatuagens foram feitas no Egito
entre 4000 e 2000 a.C. e também por
nativos da Polinésia, Filipinas, Indonésia
e Nova Zelândia (maori),tatuavam-se em
rituais ligados a religião.
A Igreja Católica na Idade Média
baniu a tatuagem da Europa (Em 787, ela foi
proibida pelo Papa), com o argumento de que
era “coisa do demônio”,assim procedendo
com a intenção de ocultar antigas
culturas e costumes,introduzindo a sua doutrina
de uma forma quase ditatorial.Qualquer cicatriz,
má formação ou desenho
na pele não era visto com bons olhos.
No século XVIII, porém, a tatuagem
se tornou bastante popular entre os marinheiros,
particularmente aqueles que navegaram os mares
do sul. A palavra Tattoo teve a sua origem
no idioma polinésio(ta-tau),e supõe-se
que todos os povos circunvizinhos ao Oceano
Pacífico possuíam a tradição
da tatuagem além das dos Mares do Sul.
O pai da palavra "tattoo" que conhecemos
atualmente foi o capitão James Cook
(também descobridor do surf), que escreveu
em seu diário a palavra "tattow",
também conhecida como "tatau"(era
o som feito durante a execução
da tatuagem,onde se utilizavam ossos finos
como agulhas e uma espécie de martelinho
para introduzir a tinta na pele). Com a circulação
dos marinheiros ingleses a tatuagem e a palavra
Tattoo entraram em contato com diversas outras
civilizações pelo mundo novamente.Porém
o Governo da Inglaterra adotou a tatuagem como
uma forma de identificação de
criminosos em 1879,apartir dai a tatuagem ganhou
uma conotação fora-da-lei no
Ocidente.
Em 1891, Samuel O’Reilly
desenvolveu um aparelho elétrico para fazer tatuagem,baseado
em outro aparelho estremamente parecido que
havia sido criado e patenteado pelo próprio
Thomas Edson para marcar couros. Durante a
Segunda Guerra Mundial,a tatuagem foi muito
utilizada por soldados e Marinheiros,que gravavam
o nome da pessoa amada em seus corpos.
No Brasil a Tatuagem
elétrica é uma
arte muito recente ,surgiu em meados dos anos
60 na cidade portuária de Santos-SP
e foi introduzida pelo dinamarquês "Knud
Harld Likke Gregersen" conhecido como
Lucky Tattoo,que teve sua loja nas proximidades
do Cais,onde na época era a Zona de
Bohemia e Prostituição da cidade
de Santos. Isto contribuiu bastante para a
disceminação de preconceitos
e discriminação desta arte,pois
a localização da loja era zona
de intensa a circulação de imigrantes
embarcados,muitas vezes bêbados,arruaceiros
e envolvidos com drogas e prostitutas .Gerando
um estigma de arte marginal que perdurou duas
décadas,tendo restícios até a
década passada.
Hoje em dia Graças a circulação
de informação pela televisão
e por meios de comunicação como
a Internet ,a Tatuagem vem atingindo todas
as camadas das populações Brasileiras
sem distinções.
Quanto tempo leva para se fazer uma tatuagem?
Depende da habilidade
do tatuador,da disposiçaõ do
cliente em terminá-la também.
As feitas á máquina,bem coloridas
e aplicadas,bem assim como as grandes,de costas
inteiras e fechamentos de membros levam de
seis meses a um ano. As Médias e pequenas
feitas á máquina levam apenas
de uma a tres horas para serem feitas. Demora
semanas ou até meses para que essas
cores se fixem e acentem na pele. Os cuidados
tomados durante a cicatrização
são essenciais para durabilidade,fixação
e qualidade delas,desde que as mesmas tenham
sido feitas por um profissional qualificado.
Uma tatuagem manual que abrange o corpo todo
levaria de dois a três anos para ser
realizada. O preço varia conforme o
tatuador,de acordo com o grau de dificuldade
e detalhes de cada Tatuagem.
Antes de ser uma questão estética,a
tatuagem também é uma questão
de saúde. Recomenda-se a procura de
um profissional de competência comprovada
quando decidir aplicar uma bela tatuagem em
seu corpo. O profissional deve prezar pela
saúde do cliente e a dele própria
para que não ocorra nenhum tipo de contaminação.
Observe que as ponteiras (bicos)das máquinas
devem ser limpos e esterelizados em autoclave,é extremamente
necessário o uso de máscaras
,luvas ,potes de tintas e agulhas descartáveis
no procedimento,também é aconselhável
que estejam devidamente embalados todos os
objetos em que o profissional venha a tocar.O
ambiente deve ser limpo.
Deutsch
Auch wenn die Etymologie
eher unklar ist, so kann davon ausgegangen
werden, dass das
deutsche Wort Tätowieren bzw. das eingedeutschte
Tattoo und seine Vorläufer ihren Ursprung
vom Tahiti-Wort tatau haben. Dieses Wort hat
sich vermutlich lautmalerisch aus dem Geräusch
entwickelt, das beim Schlagen auf den in Polynesien
traditionell benutzten Tätowierkamm entsteht.
Ein nachvollziehbarer Grund dafür, warum
sich dieser Begriff, zumindest im englischen
Sprachraum, relativ schnell durchsetzen konnte,
ist möglicherweise der Umstand, dass es
ein exakt gleichlautendes Wort schon seit der
Mitte des 17. Jahrhunderts in der englischen
Militärsprache gab. Mit diesem Wort bezeichnet
man bis heute den militärischen Zapfenstreich.
Diese Vermutung wird dadurch bestärkt,
dass in England, neben dem zunächst gebräuchlichen
tattaw, der Begriff tattow verwendet wurde,
der sich dann zu tattoo umbildete und bis heute
ausschließlich benutzt wird. Berücksichtigt
man nun weiterhin, dass es in England zunächst überwiegend
Soldaten waren, die sich tätowieren ließen,
erscheint die oben formulierte Erklärung
durchaus schlüssig. Im deutschen Sprachraum
existierten lange Zeit die Begriffe Tatauieren
und Tätowieren nebeneinander, bis sich
schließlich zu Beginn des 20. Jahrhunderts
die Bezeichnung Tätowieren endgültig
im allgemeinen Sprachgebrauch durchsetzte.
In der Ethnologie wird jedoch weiterhin meist
von Tatauieren und Tatauierungen gesprochen.
Es
kann davon ausgegangen werden, dass wahrscheinlich
jede Ethnie der Erde zu irgendeinem Zeitpunkt
ihrer Entwicklung die Sitte des Tätowierens
kannte und ausübte. Strittig ist hingegen,
wo sich die Tätowierung schwerpunktmäßig
entwickelt hat. Immer wieder wurde versucht,
die Tätowierung vom Ursprung her einem
bestimmten geografischen Gebiet zuzuordnen.
Die ältesten Belege für das Vorkommen
von Tätowierungen stammen aus dem europäischen
Raum. Die Gletscher-Mumie Ötzi trug bereits
vor über 5000 Jahren mehrere aus Holzkohle
bestehende Zeichen, die mit Nadeln unter die
Haut gebracht wurden. Diese Zeichen kann man
somit als die ältesten bekannten Tätowierungen
bezeichnen. Besonders aufwändige und großflächige
Tätowierungen sind von den eisenzeitlichen
Skythen, dem Reitervolk der russischen Steppengebiete
und der Kaukasusregion, bekannt. Dieser Umstand
scheint die häufig anzutreffende These,
dass die Sitte des Tätowierens ursprünglich
aus dem südwestasiatischen Raum stammt,
sich von dort über Ägypten nach Polynesien
und Australien ausgebreitet hat und schließlich
nach Nord- und Südamerika weitergetragen
wurde, zu widerlegen. Entgegen einer Vielzahl
von Theorien, die allesamt versuchen, den Ursprung
der Tätowierung in einen bestimmten geografischen
Raum zu pressen, kann anhand der vielfältigen
und über den ganzen Erdball verstreuten
Hinweise davon ausgegangen werden, dass sich
die Sitte des Tätowierens bei den verschiedenen
Völkern der Erde selbständig und
unabhängig voneinander entwickelt hat.
In seiner ursprünglich wohl ausschließlich
rituellen Bedeutung ist es später zumeist
in Mikronesien, Polynesien, bei indigenen Bevölkerungen
und z. B. auch den Ainu und den Yakuza (Japan)
verbreitet.
Der
Vorgang der Tätowierung besteht grundsätzlich
in einer Punktierung der Haut, wobei gleichzeitig
mit dem Durchstechen ein Farbstoff in die Haut
eingebracht wird. Hierbei ist darauf zu achten,
dass der Stich weder zu oberflächlich
noch zu tief angebracht wird. Im ersten Fall
würde der eingelagerte Farbstoff lediglich
in die Zelllagen der Epidermis eingebracht
werden. Dies hätte zur Folge, dass bei
der fortwährenden Erneuerung dieser Hautschicht
ein Abwachsen und eine Abstoßung der
Farbteilchen nach außen gleichzeitig
mit den Epidermiszelllagen erfolgen würde.
Im zweiten Fall, wenn also der Stich zu tief
in die Haut vorgenommen wird, kommt es durch
die auftretenden Blutungen zu einem Auswaschen
der Farben. Dauerhaft haltbar sind diejenigen
Farbpigmente, die in der mittleren Hautschicht
(Dermis) und zwar im Zelltyp der Fibroblasten
eingelagert sind.
Die im Westen gebräuchlichste Methode
ist das Arbeiten mit einer elektrischen Tätowiermaschine.
Hier wird z. B. mit Hilfe zweier Spulen ein
Feld erzeugt, das eine Anzahl feiner, an eine
Stange gelöteter Nadeln schnell vor- und
rückwärts bewegt. Eine weitere Tätowiermaschine
arbeitet mit einem Elektromotor, der über
einen Exzenter die Auf- und Abwärtsbewegung
erzeugt. Diese Maschinenart wurde um 1970 von
dem Frankfurter Horst-H. "Samy" Streckenbach
(1926–2001) entwickelt und gebaut. Streckenbach
und sein Schüler Manfred Kohrs (Hannover)
haben 1976 die deutschen Tätowierer –
seinerzeit waren in Deutschland nur 14 Tätowierer
tätig – zur ersten Vereinigung zusammengeführt,
um einerseits die hygienischen Bedingungen
zu verbessern und andererseits der Tätowierkunst
in der Öffentlichkeit das Stigma des verruchten
und halbseidenen Habitus' zu nehmen.
Die
Geschwindigkeit ist abhängig von den einzelnen
Tätowiermaschinen, der Technik und dem
gewünschtem Effekt, z. B. Linien oder
Schattierungen, liegt aber zwischen ca. 800
bis 3500 Bewegungen pro Minute. Die Tinte hält
sich dank einer Kapillarwirkung zwischen den
Nadeln und wird durch die Schnelligkeit der
Bewegung ähnlich leicht in die Haut gebracht,
wie beim Zeichnen mit einem Stift auf Papier.
Im Gegensatz zum Papier wird die Haut aber
mit der einen Hand unter Spannung gehalten,
die andere Hand bringt das Bild ein.
Neben dieser Technik
des Tätowierens
existieren noch viele weitere Möglichkeiten,
dauerhafte Hautzeichnungen herzustellen. Zu
nennen wäre hier beispielsweise das Einschneiden
der Haut und ein Einreiben der Wunde mit Tinte,
Asche oder sonstigen farbgebenden Stoffen,
oder das Tätowieren mit Nadel und Faden,
bei dem eine mit Faden umwickelte Nähnadel
in Tinte getaucht und dann in die Haut gestochen
wird. Zurück bleiben hierbei die typischen
so genannten Knasttattoos – unter der Haut
verlaufene Tintenkleckse formen die berühmten
drei Punkte, Tränen, Namenszüge oder
primitive Bildchen.
Es gab und gibt in der
langen Geschichte der Tätowierung aber noch andere manuelle
Tätowiertechniken. Bei den Völkern
Polynesiens war eine Art Tätowierkamm
gebräuchlich, der aus verschiedenen Pflanzenteilen
oder Knochen hergestellt wurde und an einem
langen Stab befestigt war. Die Spitzen des
Kammes wurden durch rhythmisches Schlagen auf
den Griff in die Haut getrieben, wo sie eine
Tinte gemischt aus Wasser und Asche oder verbrannten
Nüssen einbrachten. Diese Kämme gab
es in unterschiedlichen Breiten, sie hinterließen
aber immer Linien, niemals Punkte.
Eine elektrische TätowiermaschineDie Irezumi
genannten traditionellen japanischen Tätowierungen
werden auch heute noch häufig manuell
gefertigt, obwohl sich westliche Tätowiermaschinen
auch in Japan längst großer Beliebtheit
erfreuen. Hierzu dienen Nadeln, die, wie bei
einem Pinsel, an langen Bambusgriffen befestigt
sind. Diese Technik erfordert sehr viel Übung,
erlaubt aber dem Meister der sie beherrscht,
durch Variation in der Tiefe des Stiches seine
Tätowierungen mit großer Präzision
und Kontrolle herzustellen.
Die Inuit hingegen zogen
mit Farbe getränkte
Fäden oder Sehnen unter der Haut hindurch,
um eine dauerhafte Zeichnung zu erhalten. Die
wohl bekannteste Form der unfreiwilligen Tätowierung,
die auf dem gleichen Prinzip beruht, ist die
so genannte "Schmutztätowierung".
Ganze Generationen von Fußballspielern
tragen zeitlebens Aschepartikel unter der Haut
ihrer Knie, die bei einem Sturz durch Schürfwunden
dorthin gelangten.
turc
Dövme, insan derisi üzerine yapilan
isaret ve desenlere denir. Dövme yapiminda
degisik yöntemler kullanilir. Bir tür
dövmede sivri uçlu kemik, boynuz
ya da çelik igne deriye hafifçe
batirilir ve açilan dilekler boyayla
doldurulur. Açilan deliklerden boyaya
batirilmis iplik geçirilerek de dövme
yapilabilir.
Hintliler, Japonlar,
Amerika Yerlileri ve Afrika'daki bazi kabileler
dövmeyi bir
süs olarak yaparlar. Bazi topluluklarda
dövmenin hastaliklara ve kötülüklere
karsi koruyucu oldugu inanci da yaygindir.
Bazi toplumlarda dövmenin yapilis amaçlarindan
biri de kisinin ait oldugu grubu belirtmek
ya da yasadigi topluluk içindeki konumunu
göstermektir.
Dövme yapma gelenegi hayli eskidir. IÖ 2000'lerde
Eski Misir toplumunda dövmenin yapildigi
mumyalardan anlasilmistir. Misirlilarin disinda
Britonlarin, Galyalilarin ve Traklarin da dövmeleri
vardi. Eski Yunanlilar ve Romalilar, "barbarlara özgü bir
ugras" saydiklari dövmeyi suçlulara
ile kölelere yaparlardi. Hiristiyanlik
inancinda dövme yasaklanmisti. Buna karsin
ilk Hiristiyanlar, bedenlerine Hz. Isa'nin
adini ya da haç desenleri tasiyan dövmeler
yaptirmislardir.
Aradan yüzyillar geçince Avrupalilar
dövmeyi unuttular. 18. yüzyil sonlarinda
denizasiri gezilerde Amerika Yerlilerinde ve
Polinezyalilarda dövmeyle yeniden karsilastilar.
Avrupa dilleri, dövme karsiligi olan tattoo
sözcügünü Tahiti dilindeki
tautau’dan almistir. Dövme 20. yüzyilin
baslarindan sonra, özellikle denizciler
arasinda yayginlik kazandi. Romantik duygulari,
yurtseverligi ya da dindarligi belirtmek amaciyla
dövme yaygin olarak kullanildi ve günümüzde
de kullanilmaktadir. Ama hijyene önem
verilmedigi ve AIDS gibi bazi hastaliklari
bulastirdigi gerekçesiyle dövme
yapmaya yasal sinirlamalar getirilmistir
Tatovering er en permanent
tegning, der laves ved at lægge pigment
ind under huden. Tatoveringer laves på mennesker
eller dyr, hvor det for menneskers vedkommende
er en del at en kropsmodifikation eller kropsudsmykning,
hvorimod det på dyr typisk bruges som
identifikation.
Dansk u
-folket,
den oprindelige befolkning i Japan, bar ansigtstatoveringer.
Tatoveringer var udbredt hos folk i Polynesien,
Filippinerne,
Borneo, Afrika, Nordamerika, Sydamerika,
Mellemamerika, Europa, Japan, Cambodia og Kina.
På trods
af enkelte tabuer forbliver tatoveringer
meget udbredt over hele verden.
Navnet
Ordet "tatovering" stammer fra det
engelske ord "tattoo", som igen kan
spores tilbage til Tahitisk "tatu" eller "tatau",
der betyder at markérer eller at strege
(hvilket hentyder til den traditionelle måde
at påføre tegninigen på).
I Japan bruges ordet "irezumi" om
japanske tatoveringer, mens ordet "tattoo" bruges
om ikke-japansk design.
Et andet navn for en
tatovering er "toush" eller "tusse".
Tatoveringer har været en del af den
eurasienske kultur siden yngre stenalder. Der
er fundet kinesiske mumier dateret til det
andet århundrede f.Kr. med tatoveringer.
Japanske tatoveringer menes at have fundet
sted ti tusinder af år tilbage. Mange
andre kulture har haft deres egen tatoverings
taditioner, lige fra at indgnide aske i åbne
sår til at prikke tegn ind med nåle
- næsten som i dag.
I Danmark betød Kong Frederik 9. meget
for udbredelsen af tatoveringer: Han blev kaldt "sejlerkongen" eller "sømandskongen" på grund
af hans mange tatoveringer, som han ofte fremviste
med stolthed.
Suomi
Tatuointien historiaa
on mahdotonta ajoittaa tarkkaan, mutta tatuoinnit
on tunnettu eri
kulttuureissa ympäri maailmaa vuosituhansien
ajan. Esimerkiksi maailman parhaiten säilynyt
kivikautinen muumio, vuonna 1991 Alpeilta löytynyt
5300 vuotta vanha jäämies Ötzi,
oli kauttaaltaan tatuoitu.
Tatuoija työssäänEuroopassa
tatuointeja harrastivat esimerkiksi kelttiheimot.
Keltit käyttivät tatuoinneissan pigmenttiä,
joka uutettiin isatis tinctoria nimisestä kasvista,
jota kasvatettiin varta vasten tatuointikäyttöä ajatellen.
Keskiajalla tatuointikulttuuri hävisi
Euroopasta tuhanneksi vuodeksi. 1200-luvulla
ristiretkeläiset alkoivat tatuoida itseensä uskonnollisia
symboleja, ja lopullisesti tatuoinnit palasivat
Eurooppaan löytöretkeilijöiden
mukana 1600- ja 1700-luvuilla. Merimiehet antoivat
alkuasukkaiden tatuoida itseään ja
toivat tatuoituja alkuasukkaita myös näytille
Eurooppaan. 1800-luvulla tatuoinnit olivat
muotia Euroopan kuninkaallisten keskuudessa,
esimerkiksi Tanskan kuninkaalla Frederikillä oli
tatuointi. 1920-luvulla tatuointien suosio
laski, ja niitä harrastivat lähinnä rikolliset
ja merimiehet. Japanissa tatuoinnilla tosin
on jo pitkät perinteet ja siellä koko
vartalon peittävät tatuoinnit ovat
suosittuja ja arvostettuja.
Uudelleen tatuoinnit
alkoivat nousivat suosioon 1960-ja 70-luvuilla.
1990-luvulla tatuoinnista
tuli jopa trendi. Tällöin ns. tribaalikuviot
tulivat muotiin. Ne ovat yleensä mustia,
varsinaisesti mitään esittämättömiä kuvioita.
Muita suosittuja kuva-aiheita ovat mm. old
school -koulukunnan kuvat eli perinteisiä ruusuja,
panttereita yms. esittävät selkeät
kuviot sekä black and grey -kuvat joissa
ei muita värejä käytetä.
Suomen ensimmäiset viralliset tatuointiliikkeet
avattiin vuonna 1987, mahdollisesti ensimmäinen
oli Ruovedellä sijaitseva Iivu Asunmaan
omistama Iivus Tattoo.
Terveydellisiä näkökohtia
Hyvin usein tatuoinneista puhuttaessa kuulee
kysyttävän että "sattuuko
se". Jokaisella ihmisellä on tietysti
yksilöllinen kivunsietokyky, mutta yleisesti
voidaan sanoa ettei tatuoiminen juurikaan satu,
jotkut tosin voivat jännittää niin
kovasti että ovat jopa pyörtyneet
kesken kuvan teon.
Iho yleensä tottuu nopeasti tatuointineulaan,
mutta mikäli tehtävä kuva on
isokokoinen ja sen tekemiseen menee aikaa,
voi tatuoitavaa kohtaa lopulta alkaa särkeä.
Myöskin jos ihmisen hermoratoja sattuu
olemaan useampia lähellä tatuoitavaa
paikkaa, sekin vaikuttaa koettavaan kipuun.
Esimerkiksi olkavarren lähelle tehtävä tatuointi
tuntuu huomattavasti enemmän kuin vaikkapa
reiteen tehtävä kuva. Iho kestää noin
4 tuntia yhtäjaksoista tatuoimista, jonka
jälkeen sitä alkaa särkeä.
Suositeltavaa onkin että tatuoinnit joissa
kestää pitempään tehdä,
tehtäisiin parissa osassa. Hyvin yleistä kuitenkin
on että jos kuvan tekemiseen menee esim.
6 tuntia niin se tehdään putkeen.
Verta erittyy tatuointia
tehtäessä jonkin
verran, tämä ei tosin ole terveelle
ihmiselle vaarallista. HIV- ja muiden tautien
tartuntariski on ammattimaisissa liikkeissä asioitaessa
lähes olematon niiden korkean hygieniatason
vuoksi. Alkoholi ohentaa verta, ja juopunut
tai krapulainen ihminen erittää enemmän
verta kuin mitä normaalisti tulisi. Liika
veren vuoto voi olla pahasta sillä se
saattaa puskea myös mustetta mukanaan,
jolloin luonnollisestikkin tulevan kuvan laatu
kärsii.
Jotkut ovat allergisia
tatuointiväreille.
Tatuointi on avohaava
ja se paranee ihotyypistä riippuen
2–5 viikossa. Siihen muodostuu arpikudosta,
joka suojelee vereslihalla olevaa ihoa. Uusi
tatuointi tulee pitää puhtaana tulehduksien
välttämiseksi. Myöskin tatuoinnin
rasvaus on tärkeää, eikä tatuointia
pidä missään nimessä raapia
vaikka sitä kutittaisikin. Rasvaa ei saa
kuitenkaan laittaa paksua kerrosta, etteivät
ihohuokoset tukkeudu (tämäkin voi
pilata tatuoinnin). Arpikudos lähtee paranemisen
edetessä iholiuskoina sitä mukaa
kun uusi iho kehittyy sen alla. Jos rupi irtoaa
liian aikaisin, myös tatuointiväri
irtoaa. Asiansa osaavat tatuoijat antavat asiakkaalleen
tarkat ohjeet tatuoinnin hoidosta.
Auringon valo on haitallista
tatuoinnille ja usein suositellaan että varsinkin esimmäisenä kesänä sitä pitäisi
varjella suoralta auringonpaisteelta.
Tatuoinnin tekeminen
Varhaisimmat tatuoinnit lienevät tehty
terävällä neulalla, mitä tehdään
vielä tänäkin päivänä.
Japanissa ja monissa muissa maissa tatuointi
tehdään usein terävällä bambupiikillä.
Tatuoitaessa neula uppoaa maksimissaan 2 millimetrin
syvyyteen.
Nykyaikainen tatuointikoneVankilatatuoinnit
ovat luku sinänsä. Niitä tehdään
muun muassa nuppineuloilla ym. ja väriaineena
on käytetty esimerkiksi tiilimurskaa
(punatiilestä on saatu punaista väriainetta)
ja tussia. Tämä luonnollisesti
näkyy valitettavan usein lopputuloksessa;
tatuoinnin ääriviivat leviävät
ihon alla ja kuva voi suttaantua piloille.
Omatekoiset ja vankilassa tehdyt tatuoinnit
ovat harvoin yhtä laadukkaita kuin ammattilaisella
teetetyt.
Nykyään tatuoinnit tehdään
länsimaissa tarkoitukseen suunnitellulla
sähköisellä tatuointikoneella.
Sen keksi Samuel O'Reilly vuonna 1891 ja sen
toimintaperiaate on yhä tänä päivänä lähes
samanlainen kuin alkuaikoina, eli sähkömagneettiset
kelat liikuttavat neulaa nopeasti edestakaisin.
On myös mahdollista teettää UV-valossa
loistavia tatuointeja, jolloin ihon alle tatuoidaan
sitä varten valmistettua erikoismustetta,
jota on saatavissa monissa eri väreissä.
UV-tatuoinnit ovat käytännössä lähes
näkymättömiä auringonvalossa,
mutta niitä voidaan yhdistää tavallisten
tatuointien kanssa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi.
Tosin tatuointikone voi jättää pieniä arpia
ihoon. UV-valoja joissa tatuoinnit näkyvät
on esimerkiksi monissa baareissa ja yökerhoissa.
UV-tatuoinneissa käytettävät
värit voivat laukaista jopa pahojakin
allergisia reaktioita, tosin käytetyt
väriaineet ovat kehittyneet huomattavasti
viime vuosina.
Tatuoinnin teettäminen
Tatuointi voi olla minkämuotoinen tai
-kokoinen tahansa, pelkästä pisteestä aina
koko vartalon peittävään tatuointiin.
Tatuoinnin hinta määräytyy sen
koon, eri värien lukumäärän
ja sen tekemiseen tarvittavan ajan mukaan,
eli pieni ja nopeasti tehtävä kuvio
tulee halvemmaksi kuin iso ja yksityiskohtainen
kuva. Suuresta ja samalla kerralla tehdystä useasta
tatuoinnista yleensä saa alennusta. Tosin
täytyy muistaa että tatuointi on
pysyvä hankinta ja kulkee mukana elämän
loppuun asti, vaikka sen värit haalistuvat
vuosien saatossa, erityisesti suorassa auringon
valossa. Tatuoinnit tulisi värjätä uudelleen
tatuoijalla 10-15 vuoden välein, jotta
tatuoinin värit pysyisivät kirkkaina:
väreistä valkoinen kestää huonoiten
ja musta parhaiten iholla.
Tatuointikuvan voi suunnitella
itse tai mennä tatuointiliikkeeseen
valitsemaan mallikansioista itselleen sopivan
kuvan. Jos ei osaa piirtää eikä kansiosta
löydy sopivaa, monet liikkeet suunnittelevat
kuvan asiakkaan toiveiden mukaan tai tekevät
jopa ns. freehand-tekniikalla kuvan, joka tarkoittaa
että tatuoinnista ei tehdä mallikuvaa
vaan se tehdään suoraan iholle valmiiksi.
Tatuoinnin paikkaa on
harkittava aivan yhtä tarkkaan
kuin sen muotoa ja kokoa. Iän myötä iho
voi venyä tai kutistua etenkin vatsan
seuduilta, mikä aiheuttaa myös tatuoinnin
venymistä/kutistumista. Vaikka alaselän
tatuointi ei periaatteessa estäkään
epiduraalipuudutusta, osa anestesialääkäreistä kieltäytyy
puuduttamisesta terveydellisiin syihin vedoten.
Kun asiakas on valinnut
paikan ja sopivan kuvan, siitä tehdään ensimmäiseksi ääriviivapiirros
tussilla voipaperille, jolla kuvio siirretään
asiakkaan ihoon. Tässä vaiheessa
voidaan katsoa miltä lopputulos tulee
näyttämään ja kuvaa voidaan
tarvittaessa siirtää. Kun kuva on
sopivassa kohdassa, voidaan aloittaa varsinaisen
tatuoinnin teko. Nykyään voidaan
myös ääriviivat piirtää Dublicatin
carbon -paperille, joka sisältää hectographista
mustetta. Iholle sivellään Speed
stickiä, joka on käytännössä hyvin
voimakasta alkoholia sisältävää dödöä.
Kun kuvan painaa iholle niin alkoholi siirtää sen
suoraan iholle. Hectographinen muste on paljon
kestävämpää iholla kuin
tussit tai voipaperilla tehdyt siirtokuvat,
eivätkä lähde ihosta pois kuin
kovalla hankaamisella.
Tatuoinneille ei ole
valmista hinnastoa, vaan hintaa kannattaa
kysellä suoraan tatuointiliikkeistä.
Yleensä tatuoijat perivät perusmaksua
noin 10-30 euroa kattaakseen neulojen ja muiden
kertakäyttöisten tarvikkeiden käyttökulut.
Monet ammattilaiset
ottavat liikkeissään
myös ajanvarausmaksun, joka on yleensä noin
50€ luokkaa. Tämän tarkoitus on varmistaa
että asiakas myös saapuu sovittuna
päivänä paikalle. Varausmaksu
yleensä vähennetään lopullisesta
hinnasta. Mikäli asiakas ei saavu paikalle,
saa tatuoija näin ollen pientä hyvitystä siitä että on
mennyt aikaa hukkaan kun on pitänyt varausta
asiakkaalle joka ei lopulta saavukkaan. Syynä saapumattomuuteen
on usein se että asiakkaita (varsinkin
ensikertalaisia) alkaa pelottamaan ja he päättävät
jättää kuvan ottamatta. Ajanvvarausmaksua
ei menetä jos liikkeesseen ajoissa ilmoittaa
ettei pääse tulemaan ja sopii uuden
päivän.
|
